26.2 Reissu vuorille ja takaisin kaupunkiin

Alun perin tarkoituksenani oli lentää Müncheniin torstaina 28.2 töiden alkaessa seuraavana maanantaina 3.3. Varasin lennot hyvissä ajoin ja kaikki tuntui olevan aikataulullisesti selvää. No eipä ollut. Muutama päivän päästä lentojen varaamisesta sain puhelun, jossa esimieheni pyysi minua osallistumaan koulutukseen, joka järjestettäisiin viikkoa ennen varsinaisen harjoittelun alkamista. Totesin, että kyllähän se käy, mutta siinä tapauksessa jostain pitää saada uudet lentoliput, koska nykyisten lippuja päivämääriä ei voi vaihtaa. Tämä ei tuntunut olevan työnantajalleni ongelma ja niinpä he tilasivat uudet liput, joissa lentopäivämääräksi oli merkitty sunnuntai 24.2.

Aloitin siis uudessa tehtävässäni päivän kestävällä kevyellä koulutuksella, jonka jälkeen sain pitää viikon vapaata ja bonuksena vielä kaksi vapaapäivää varastoon. No viikko vapaata oli tietenkin omaa lomaa, koska varsinainen harjoittelu alkoi siis vasta maaliskuun alusta, mutta laskeutuminen uuteen ympäristöön olisi ainakin pehmeä.

Maanantai-iltana kiinnostavasta koulutuksesta väliaikaiseen majapaikkaani palattuani pakkailin vaatteita reppuun ja tein lähtöä vuorten keskelle idylliseen Innsbruckiin, jossa pari koulukaveriani oli viettämässä kevättä vaihto-oppilaana. Käsissäni oli viikko vapaata aikaa ja päätin käyttää sen hyväkseni lähimaisemissa reissaamalla. Varsinainen päätös lähtemisestä syntyi hyvin nopealla aikataululla, eli noin tuntia ennen illan viimeisen junan lähtöä. Oli jotenkin vaikea tajuta, että kuusikymmentä minuuttia voisi olla riittävästi aikaa pakata, hankkiutua rautatieasemalle, ostaa lippu ja hypätä junaan. Voiko matkustaminen olla näin helppoa?

Syitä skeptiseen suhtautumiseeni joutuisaa matkantekoa kohtaan voidaan etsiä 90-luvun Torniosta ja sen keskiajalle juuttuneesta julkisen liikenteen tasosta. Kotini sijaitsee Kyläjoessa, josta seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaan Tornion keskustaan siirtymiseen julkisilla välineillä piti teinivuosieni aikaan varata aikaa noin kaksi tuntia, koska paikallinen bussiyhtiö piti autonsa säästösyistä pääosin varikolla sievässä rivissä. Jokainen joka on koettanut selvitä Lapin läänin alueella joukkoliikenteen armoilla tietää, että bussi ei tule, vaikka sytyttäisi kuinka monta savuketta, eikä välttämättä missään vaiheessa myöhemminkään ja siksi onkin parempi laitta ne tupakit taskuun, unohtaa koko homma ja keksiä jotain muuta tekemistä.

Samassa ajassa kun Torniolainen matkustaa vaikkapa Oulu-nimiseen pohjolan suureen kaupunkiin, joka ei kontrastia tai eksotiikkaa juuri Tornioon nähden tarjoa, matkaa Müncheniläinen kokonaan toisiin maihin ja maisemiin. Itävalta ja Sveitsi tarjoaa parasta mitä Euroopalla on hallussaan, eli Alpit, joiden rinteillä puhalteleva raikas vuori-ilma puhdistaa keuhkot ja virkistää mielen.

Otin siis repun selkääni, suunnistin metrolla rautatieasemalle ja kiipesin junaan. Muutama tunti myöhemmin tallustelin Innsbruckin pimeässä, mutta lämpimässä myöhäisillassa ja etsin katseellani Jonia ja Tuomoa, joiden piti olla minua vastassa. Maisema oli muuttunut parin tunnin aikana tiiviistä kaupunkiympäristöstä joka suunnassa taivaaseen asti kohoaviin vuorenseinämiin. No vuoret ja sen seinämät näin tietty vasta aamulla, olihan sysimusta ilta saapuessani. Pojat ottivat minut vastaan, suunnistimme Tuomon asunnolle istuimme alas punomaan juoniamme. 

Pikakelataanpas hieman, muuten menee nysväämiseksi: Innsbruckissa kaksi päivää, Axamer Lizumissa laskuhommia erittäin upeassa auringonpaisteessa, Innsbruckista junalla Davosiin Tobin luo kyläilemään, Davosissa upea laskupäivä, Davosista entuudestaan tuntemattoman saksalaisen tytön kyydissä takaisin Müncheniin, Tobin äidin luo hätämajoitukseen, lumilauta nurkkaan ja väsyneenä sänkyyn selälleen. Huh! Viisi päivää reissussa ja takaisin lähtöpisteeseen.

Seuraavana päivänä saisin sitten asuntoni. Olin ollut tekstiviestitse yhteydessä kämppikseeni Robertiin, joka oli parhaillaan muuttamassa edellistä asukasta pois. Sunnuntai 2.3 olisi minun vuoroni raahata tavarani tilalle. En ollut tavannut kämppistäni aiemmin, en ollut nähnyt asuntoani, tiesin vain että 18m2 kokoinen, valokuvien perusteella siisti huone odottaisi minua melko lähellä keskustaa. Jännää.